Tarragona - Barcelona - Figueres - Narbonne - Toulouse - Bordeaux

Heräsimme taas kerran aamulla aikaisin, jotta ehtisimme ajoissa junaan. Satuimmekin olemaan tällä kertaa niin nopeita, että ehdimme puolituntia aiottua aiempaan junaan. Barcelonaan päästyämme koitimme selvittää, koska menee seuraava juna Figueresiin ja pettymykseksemme seuraava juna lähti vasta yhdeltä. Saimme ostettua kuitenkin siihen paikkaliput, mutta jatkoyhteyteen virkailija ei pystynyt myymään lippuja. Näimme Barcelonan asemalla sattumalta myös korealaisia tuttuja Mannheimista, minkä lisäksi päädyimme taas evästelemään McDonald'siin.

Päästyämme Figueresiin hyppäsimme Ranskaan menevään TGV-junaan, vaikkei meillä ollutkaan lippuja. Onneksi konduktööri ei ehtinyt tulla ennen Narbonnea ja pääsimme kuin koirat veräjästä liputta matkustamisesta. Narbonnessa ryntäsimme ostamaan lippuja Bordeauxiin, mutta kaikki loppupäivän nopeat yhteydet olivat loppuunmyytyjä. Virkailija onnistui kuitenkin löytämään hitaamman yhteyden yhdellä vaihdolla Toulousessa. Varasimme liput tarjottuihin juniin ja lähdimme etsimään paikkaa, josta soittaa Bordeauxin hotellille, että emme ehdi perille ennen respan sulkeutumista.

Kiertelimme Narbonnea ja taivas tuntui vain synkkenevän kokoajan. Löysimme mukavan puiston, mutta emme uskaltaneet jäädä ulos soittamaan hotellille vaan lähdimme etsimään kahvilaa, jonne mennä jo alkanutta sadetta suojaan. Veden virratessa jo taivaan täydeltä päädyimme paikallisten suosimaan baariin ja otimme juomat puhelun seuraksi. Hotellin respassa ei kuitenkaan ollut ketään hyvin englantia osaavaa paikalla, joten ohjeiden saaminen myöhäistä sisäänkirjautumista varten oli haastavaa. Saimme joitain koodeja ylös ja selvisi, että hotelliin sisäänpääsyprosessissa on kolme eri vaihetta.

Junassa kohti Toulousea päätimme yrittää soittaa hotellille vielä uudestaan, ettemme varmasti jäisi taivas alle. Mietimme myös, että olisi helpompaa, jos joku ranskaa puhuva voisi soittaa puolestamme. Toulousessa bongasimme juna-aseman infon, joka oli onneksemme vielä auki ja menimme sieltä kysymään apua. Infosta löytyikin englantia puhuva nainen, joka ystävällisesti soitti Bordeauxiin hotelliimme ja kertoi meille sitten ohjeet hotellin sisäänpääsyä varten. Iltapalaksi söimme juna-asemalla taas hampurilaista, kun kaikki muut paikat olivat jo kiinni ja ulkona oli liian märkää, jotta olisi voinut lähteä kauemmaksi syömään.

Päivän viimeinen etappi Toulousesta Bordeauxiin meni mukavasti, mutta jo varsin väsyneesti. Perillä, noin yhden aikaan aamuyöllä, otimmekin reissun ensimmäisen taksin suoraan hotellille. Hotellin sisäänpääsyn kanssa ei onneksi ollut suurempia ongelmia ja pääsimme vihdoin pitkän päivän päätteeksi nukkumaan.

Liputon matkailija ennen junaan nousua